3.28 Falling apart

Tönäistessäni Samanthan raolleen jättämän kirkon oven auki edestäni näin ensimmäisenä isän seisomassa oven edessä hämmentyneen näköisenä.
   ”Etsinkin sinu--”
   ”Mihin Samantha meni?” keskeytin isäni toteamuksen, ja Victor vilkaisi olkansa yli hiekkatielle.
   ”Juoksi äsken tästä ohi ja näytti lähtevän kotiinsa”, isä sanoi. ”Puhuitteko te?”
   ”Puhuimme”, vastasin lyhyesti, äreänä ja jatkoin itsekseni mutisten. ”Ei olisi pitänyt päästää häntä…”

3.27 Sorrow

Ne olivat niitä päiviä, kun sumuiset tunteet ja turtuneet raajat olivat vain seuraus jostain, jota kutsuttiin suruksi.

3.26 Eye for an eye

”Valitsemanne numero ei ole käytössä.”
   Kylmä, konemainen naisääni ei olisi voinut olla turhauttavampi.

3.25 What I've done

Olin olettanut, että saisin saattaa isäni Myersin toimistoon saakka. Sen oletuksen varassa ohjeistin Victorin kävelemään aulasta vasemmalle ja hissillä ylös, mutta päästyämme kerrokseen, jossa Myersin toimisto oli, vastassamme oli Corey Gray. Mies seisoskeli pomonsa toimiston oven edessä ja piti kättään aavistuksen takanaan, mutta kuitenkin sen verran esillä, että erotin selvästi hänen pitelevän kädessään pistoolia.
   En tarvinnut erillistä käskyä tai selvennystä. Kysymättä mitään komensin Victorin kävelemään Grayn luo. Isä totteli, nyt aavistuksen jännittyneemmin askelin, eikä ollut vaikea arvata sen johtuvan Grayn pitelemästä aseesta. Tiesihän isä minullakin olevan ase, ei hän muuten olisi tehnyt, kuten sanoin, mutta aseen piteleminen näkyvällä paikalla selkeästi lisäsi Victorin hermostusta.