Pahoittelen, mikäli teksti on epäselvää, syy sille selviää varmaan, kun luette eteenpäin.
Moni lukija on varmaan jo huomannutkin, että julkaisuvälit ovat hieman pidentyneet aiemmasta "osa-joka-toinen-päivä"-tahdista. Vieläkään ei puhuta pitkistä väleistä, mutta siltä varalta, että ne pitenevät, koen tarvetta kertoa teille jotain.
Mä olen viime viikkoina ollut jossain määrin sumussa ja tänään sitten lääkäri päätti, että mun on aika levätä ja määräsi mulle pitkän sairasloman - olkoonkin, että sanoin sille, etten edes ole sairas. Siitä mä olin kuitenkin samaa mieltä, että juuri nyt ei ole hyvä stressata yhtään mistään ylimääräisestä.
DLT on mulle henkireikä. Niin melankolisia sävyjä kuin tämä tarina onkin viime aikoina saanut, tämä maailma on mulle jotain, mihin tarttua ja mistä löytää itseni silloin, kun oikea maailma on liian kaukana ja liian epäselvä. Sanomattakin lienee siis selvää, että en todellakaan ole taukoilemassa tai lopettamassa tarinaa. Haluan vain selventää vähän julkaisuaikataulua, jotta te olette kartalla ja jotta minä en stressaa.
Osien julkaiseminen saattaa nyt tapahtua todella epäsäännöllisesti, tai sitten se jatkuu säännöllisenä. En osaa sanoa. Älkää kuitenkaan huolestuko, mikäli tulee hetkiä, joina en vastaa kommentteihin, kommentoi muille tai julkaise uutta osaa vähään aikaan. Mulla ei suoraan sanottuna ole koko ajan ihan hirveän selkeä olo, ja mä tarvitsen sitä selkeyttä kyetäkseni saamaan aikaan luettavaa tekstiä.
Viimeisin osa julkaistiin toissapäivänä ja mä en ole edes aloittanut varsinaista kirjoittamista, kuvaamista tai lavastamista (suunnitelmavalmiina mulla on kyllä ranskalaisille viivoille kirjoitettuna viisi tai kuusi seuraavaa osaa), koska en ole yksinkertaisesti pystynyt keskittymään. Tulevat osat sisältävät jonkin verran tapahtumia, jotka tarvitsevat pitkän kaavan pohjustusta ja logiikkaa taakseen, ja siksikin mun täytyy olla tavallistakin skarpimpi kirjoittaessani. Ei riitä, että kuvaan Victorin pohjatonta rakkauselämäahdistusta, vaan mun täytyy löytää jostain jonkinlaista nerokkuutta saadakseni aikaan nämä kuviot.
Olen yrittänyt pakottaa itseni keskittymään, tuloksena on vain entistäkin pahempi sumu. Mun on siis vain odotettava, että saan sen sumun selkenemään ja kykenen taas tarttumaan toimeen. Tämä ei ole missään nimessä inspiraatiokatoa, tämä on jonkinasteista keskittymiskyvyttömyyttä, väsymystä, sumuisuutta, jotain. Vähän niinkuin kävelisin unissani. En pysty tarttumaan mihinkään, en löydä itseäni.
Eli siis, oottakaas kun nyt yritän löytää tästä sekavuudesta punaista lankaa ja tiivistää tämän... Mä en ole lopettamassa, en ole taukoilemassa, mutta mä saatan olla vähän vähemmän läsnä, kuin aiemmin. Mä luen ne osat, jotka olen muille luvannut lukea, vastaan kaikkiin kommentteihin ja julkaisen lisää osia, mutta vain sellaisina päivinä, kun koen olevani tässä maailmassa.
Älkää siis pelästykö. Tarina jatkuu ja tiedossa ei ole kolmen kuukauden hiljaiseloa. Päivitän UPCOMING CRIMES -tekstin alle säännöllisesti arvioitua julkaisuaikataulua pitääkseni teidät ajan tasalla.
Kiitos, kun sain kertoa tämän teille, se helpotti stressiä jonkin verran.
- Irvis
