"Mulla olis sellanen ideanpoikanen ekstroihin, että voisit vähän valoittaa hahmojen syntymisiä ja että onko niillä mm. esikuvia. Ja miten oot onnistunu tekemään niistä niin persoonallisia! :D"
Hahmojen syntymiset, esikuvat ja persoonat siis. Tuumasta toimeen!
Aloitetaan ihan ensimmäiseksi siitä, että kaikilla hahmoilla ei edes ole sen suurempaa syntymisprosessia. Yleensä nämä ovat satunnaisia sivuhahmoja, joiden syvällisemmällä luonteella ei ole tarinan kannalta merkitystä. Otetaanpa esimerkiksi osassa 2.9 Susieta kiusanneet kolme miekkosta. He olivat vain satunnaisia laitapuolenkulkijoita, joilla ei ollut edes kunnollista nimeä. Oli minulla visio heihinkin; halusin yhden partasuisen äijän, joka on koko porukan johtaja ja etunenässä tyttöä ahdistelemassa, yhden jokapaikanhöylän ja yhden likaisen näköisen, humalaisen miehen. Sen syvällisempiä ajatuksia mulla ei ollut, sen kuin loin kyseiset simit siminluonnissa ja iskin tarinaan.
Mutta sitten nämä päähenkilöt ja tärkeämmät sivuhahmot. Tutustutaanpa heihin tarkemmin.
VINCENT
Ensinnä tietty Vincent de Luca. Hänen syntymisprosessinsa olikin mielenkiintoinen; kyseessähän oli täysin irtonainen sivuhahmo muuan legacyssani, joka sittemmin kuopattiin. De Luca Trilogysta piti alun perinkin tulla kyseisen legacyn spin-off, mutta asiat kääntyivät päälaelleen ja DLT jäi ainoaksi tarinakseni :D
Mutta siis Vincentin synnystä. Halusin tyylikkään, hattupäisen rikollispomon, joka ei kysele, vaan häneltä kysellään, ja jota alaiset pelkäävät. De Luca Trilogyn alkaessa Vincent hahmona pehmeni hivenen, eikä ainakaan täysivaltaisessa jäsenistössä ollut sen suurempia pelon tunteita Vincentiä kohtaan, vaikkakin miestä kunnioitettiin suuresti. Vincent ei myöskään jäänyt kylmäpäiseksi sosiopaatiksi, joka vain tappaa ihmisiä ja menee sitten katsomaan telkkaria, vaan halusin häneen tietynlaista, samaistuttavaa pehmeyttä. Halusin häneen sellaisia piirteitä, jotka kunnon rikollispomolla ovat vain tiellä. Tämä hoitui kätevästi laittamalla Vincent etenkin tarinan alussa tuskailemaan tappamiaan ihmisiä ja elämänsä vääryyttä. Myöhemmässä vaiheessa hahmon kehittyessä tämä tuskailu jäikin sitten toissijaiseksi, mutta oli edelleen läsnä. Mikäli olisin tehnyt Vincentistä vain kylmäpäisen tappajan, joka nauttii ihmisten kiduttamisesta, en usko, että hän olisi päähenkilönä ollut kovinkaan rakastettava itseni tai lukijoiden puolelta!
Vincentillä ei ole esikuvaa, mutta hieman toisenlaista triviaa voisin laittaa;
- Siirtäessäni Vincentiä legacysta De Luca Trilogyyn vaihdoin hänen perunanenänsä siedettävämmäksi.
- Tosiasiassa pelin sisällä Vincentin paras ystävä oli Nicholas Corucci. Rafael taisi olla pelkkä tuttava. Nämä suhteet tuppaavat menemään välillä ristiin, kun lavastuksen kannalta saattaa olla hyödyllisintä laittaa veriviholliset vain parhaiksi kavereiksi.
- Nähtyäni Vincentin eeppiset lihakset ensimmäistä kertaa kunnolla jo aloitettuani tarinan ja Vincentin ottaessa paidan pois, päätin, etten enää koskaan vedä yhdelläkään hahmolla lihaksikkuusslideria puoltaväliä pidemmälle...
- Vincent kokkasi elämänsä aikana tasan kolme kertaa, joista kahdella onnistui sytyttämään tulipalon.
Vincent hahmona oli mulle melkoisen tärkeä, ja ajoittain mietin, luovuinko miehestä turhan aikaisessa vaiheessa. Ehkä, ehkä en, mutta tehty, mikä tehty. Ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon, sillä Vincentiä saatetaan jossain muodossa vielä nähdä... ;)
Mutta mennäänpäs sitten suvussa eteenpäin!
VICTOR
Victor de Luca. En halunnut Vincentin pojasta mitään Vincent kakkosta, vaikka selkeää periytyvyyttä luonteenpiirteille tahdoinkin. Victorista tuli siis kunniallinen yliopistoon pyrkijä, hiljainen ja kiltti poika, jonka ratkaisu joka ongelmaan on pakeneminen. Vincentin tapaan hän on kuitenkin jossain määrin äkkipikainen, nukkuu huonosti ongelmatilanteita kohdatessaan ja tuskailee ihmisten tappamista. Kaikesta tästä poiketen hän on myös kostonhimoinen kohdatessaan vääryyttä.
Alussa Victor oli täysin kykenemätön tekemään mitään rikollisuuteen liittyvää ja sähläsi aika paljon (muistattehan kohtauksen, jossa Victor onnistui pudottamaan pistoolinsa tavatessaan Nicholas Coruccin?), mutta olen yrittänyt kehittää hahmoa luontevasti varmempaan suuntaan.
Victor oli jokseenkin helppo luoda. Otin häneen vaikutteita roolipeliajoiltani eräästä omasta hahmostani, se varmasti helpotti asiaa paljon. Ulkonäöltään halusin hänestäkin ajanmukaisen ja tyylikkään (onhan poika sentään ollut lapsena Vincentin puettavana!), mutta pääosin valitsin vaatteet ja hiustyylit vain sen mukaan, mikä näytti hyvältä. Genetiikkaa en Victorilla juurikaan muuttanut, lihaksikkuusslideria taisin edellämainitusta syystä vetää alemmas...
Triviaa kahdesta edellämainitusta;
- Aivan tarinan alussa Nicholas Corucci ja koko Coruccien järjestö asuivat maalitehtaalla. Kyllä, hylätyllä maalitehtaalla. Siellä oli sängyt ja jääkaapit ja kaikki. :D
- Daniels puolestaan asuu tälläkin hetkellä rantatontilla, jolla ei ole postilaatikon ja roskiksen lisäksi mitään.
- Ennen kuin keksin, miten tarinan hahmoja, jotka eivät kuulu aktiiviseen talouteen, voi estää hankkimasta itselleen uraa, Nicholas päätyi journalismiuralle lehtimieheksi. Mies oli aika eeppisen näköinen siinä keltaisessa lippiksessä, joka työasuun kuului...
Yritän pitää ekstran lyhyenä, ja siksi en muista tarinassa vähemmän näkyneistä ja/tai edesmenneistä hahmoista enempää kirjoittele. Halusin vain valottaa vähän, miten nämä hahmot syntyvät :)
Yhteenvetona kerrottakoon, että osalle hahmoista mulla on päässäni tosi tarkka visio ja hahmotelma, jonka mukaan lähden hahmoa työstämään. Se, mistä se visio lähtee, saattaa olla ihan yksittäinen asia; hiustyyli, jota haluan käyttää, ammatti, joka päähäni pälkähtää tai sitten laajempi kokonaisuus, kuten mielessäni käynyt taustatarina hahmolle tai tarinan tilanne, jossa vastaavaa hahmoa tarvitaan. Joskus päähäni vain pälkähtää ajatus "Hei, tämmöinen hahmo olisi kiva", ja sitä alan sitten pyörittelemään päässäni. Yritän välttää sitä, että tekisin kaikentietäviä tai kaiken osaavia hahmoja tai liian kliseisiä hahmoja, ja siksi yritän laittaa joka hahmolle vähintään yhden piirteen, joka rikkoo visioni täysin. Vincentillä se oli tuo tietynlainen herkkyys, Nathanilla niinkin pieni asia, kuin ääni, jota yritin myös tuoda kirjoittaessani esille, sekä miehen ylitsevuotavan kohtelias esiintymistapa.
Yritän tuoda hahmojen luonteita esille siinä määrin, kuin se on tarinassa mahdollista. Jotkut hahmot jäävät kuitenkin väkisin pimentoon, sillä tarinaa kerrotaan vain yhden hahmon näkökulmasta, ja siksi on vaikea esitellä hahmoja, jotka eivät tälle päähenkilölle ole niinkään tuttuja. Koetan kuitenkin kiinnittää asiaan huomiota jatkossa, sillä palautetta joidenkin hahmojen pimentoon jäämisestä on tullut. Kiitos siitä, palaute auttaa mua kehittymään! :)
Toivottavasti tämä ekstra miellytti! Seuraavaksi ekstraksi, joka ilmestyy jossain kohtaa kolmatta lukua, olen ajatellut kuvata videon DLT:n lavastamisesta. Miltä kuulostaa? :)
Jos haluatte vielä kysyä jotain, kysykää! Ja ai niin; tämän ekstran lisäksi Järjestö-välilehti on yleisön pyynnöstä uudelleen avattu ja loppuun saakka kirjoitettu (eikä vähiten siksi, että mulle itelle jäi tunne siitä, että tämä ekstra oli vähän köyhän puoleinen... :D). Joululahja-välilehti on siirretty samaan paikkaan, josta tarinan osatkin löytyvät.
Kiitos ja suurensuuri halaus kaikille lukijoille! <3
Vincentillä ei ole esikuvaa, mutta hieman toisenlaista triviaa voisin laittaa;
- Siirtäessäni Vincentiä legacysta De Luca Trilogyyn vaihdoin hänen perunanenänsä siedettävämmäksi.
- Tosiasiassa pelin sisällä Vincentin paras ystävä oli Nicholas Corucci. Rafael taisi olla pelkkä tuttava. Nämä suhteet tuppaavat menemään välillä ristiin, kun lavastuksen kannalta saattaa olla hyödyllisintä laittaa veriviholliset vain parhaiksi kavereiksi.
- Nähtyäni Vincentin eeppiset lihakset ensimmäistä kertaa kunnolla jo aloitettuani tarinan ja Vincentin ottaessa paidan pois, päätin, etten enää koskaan vedä yhdelläkään hahmolla lihaksikkuusslideria puoltaväliä pidemmälle...
- Vincent kokkasi elämänsä aikana tasan kolme kertaa, joista kahdella onnistui sytyttämään tulipalon.
Vincent hahmona oli mulle melkoisen tärkeä, ja ajoittain mietin, luovuinko miehestä turhan aikaisessa vaiheessa. Ehkä, ehkä en, mutta tehty, mikä tehty. Ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon, sillä Vincentiä saatetaan jossain muodossa vielä nähdä... ;)
Mutta mennäänpäs sitten suvussa eteenpäin!
VICTOR
Victor de Luca. En halunnut Vincentin pojasta mitään Vincent kakkosta, vaikka selkeää periytyvyyttä luonteenpiirteille tahdoinkin. Victorista tuli siis kunniallinen yliopistoon pyrkijä, hiljainen ja kiltti poika, jonka ratkaisu joka ongelmaan on pakeneminen. Vincentin tapaan hän on kuitenkin jossain määrin äkkipikainen, nukkuu huonosti ongelmatilanteita kohdatessaan ja tuskailee ihmisten tappamista. Kaikesta tästä poiketen hän on myös kostonhimoinen kohdatessaan vääryyttä.
Alussa Victor oli täysin kykenemätön tekemään mitään rikollisuuteen liittyvää ja sähläsi aika paljon (muistattehan kohtauksen, jossa Victor onnistui pudottamaan pistoolinsa tavatessaan Nicholas Coruccin?), mutta olen yrittänyt kehittää hahmoa luontevasti varmempaan suuntaan.
Victor oli jokseenkin helppo luoda. Otin häneen vaikutteita roolipeliajoiltani eräästä omasta hahmostani, se varmasti helpotti asiaa paljon. Ulkonäöltään halusin hänestäkin ajanmukaisen ja tyylikkään (onhan poika sentään ollut lapsena Vincentin puettavana!), mutta pääosin valitsin vaatteet ja hiustyylit vain sen mukaan, mikä näytti hyvältä. Genetiikkaa en Victorilla juurikaan muuttanut, lihaksikkuusslideria taisin edellämainitusta syystä vetää alemmas...
Victor on tarkoituksella hieman yksinäinen ja helposti vietävissä. Vincentkään ei ollut erityisemmin seuramies, mutta hän sentään osasi tehdä itse omat päätöksensä. Victor on helppo puhua ympäri kaikenlaiseen - kuten esimerkiksi tupakan varastamiseen kioskilta ;)
Triviaa;
- Victor on maineeltaan pelissä Tuhmeliini. Tämä johtuu siitä, että kaiken aikaa, kun Victor on seurustellut Susien kanssa, tällä on ollut teinivuosiltaan jäljellä Ihastuksen kohde -status muuan satunnaiseen Roaring Heightsin asukkaaseen. Tämä ihastuminen tapahtui koulun tanssiaisissa, enkä siis voinut siihen itse vaikuttaa, mutta luultavasti hoidan tämän suhteen piakkoin alta pois, ettei Susie suutu Victorin "pettämisestä" :D Peli kun tuppaa olemaan turhantarkka näiden ihastusten ja rakastumisten kanssa!
- Victorilla on harvinaisen usein "Etenemispaineita"-moodlet johtuen siitä, että eräs hänen luonteenpiirteensä pelissäkin on kunnianhimoinen.
- Myöskään Victor ei osaa kokata. Tehdessään Susielle ruokaa hän sytytti vahingossa keittiön tuleen. Hups.
Mennäänpäs vielä lyhyesti vähän sivummalla oleviin hahmoihin, kuten tarinan alussa paljon esiintyneeseen pääpahikseen, eli...
NICHOLAS CORUCCI
Nicholaksellakaan ei ollut esikuvaa, mutta halusin klassisen, vähän sekaisin olevan pahiksen, joka nauraa koko ajan aina ja kaikelle! Parissa osassa kirjoittelinkin Nicholaksen nauravan "pahaenteistä naurua" tms, mies teki sitä jopa puhelimessa. Valta oli sekoittanut miesrukan pään :) Nicholaksen pehmeämpiä piirteitä ei tarinassa nähty, koska täytyyhän nyt kunnon pahiksen olla vihollisilleen kova, ja kun tarinaa kerrottiin Vincentin ja Victorin näkökulmista, ei muita piirteitä luonnollisestikaan nähty.
Nicholaksen ulkonäölle mulla oli selkeä visio, mutta yksi rajoittava tekijä oli; ikä. Kun tiedetään, että Nicholas oli jo edesmenneen Matthew Johnsonin järjestön vihollisia Vincentin kuuluessa tähän järjestöön, on huomioitava, että Nicholaksella täytyi olla jo jonkin verran ikää. Eipä se hirveä rajoite ollut, nuorempia pahiksia tuli kehiin sitten myöhemmin. Kuten...
NATHAN DANIELS
Triviaa;
- Victor on maineeltaan pelissä Tuhmeliini. Tämä johtuu siitä, että kaiken aikaa, kun Victor on seurustellut Susien kanssa, tällä on ollut teinivuosiltaan jäljellä Ihastuksen kohde -status muuan satunnaiseen Roaring Heightsin asukkaaseen. Tämä ihastuminen tapahtui koulun tanssiaisissa, enkä siis voinut siihen itse vaikuttaa, mutta luultavasti hoidan tämän suhteen piakkoin alta pois, ettei Susie suutu Victorin "pettämisestä" :D Peli kun tuppaa olemaan turhantarkka näiden ihastusten ja rakastumisten kanssa!
- Victorilla on harvinaisen usein "Etenemispaineita"-moodlet johtuen siitä, että eräs hänen luonteenpiirteensä pelissäkin on kunnianhimoinen.
- Myöskään Victor ei osaa kokata. Tehdessään Susielle ruokaa hän sytytti vahingossa keittiön tuleen. Hups.
Mennäänpäs vielä lyhyesti vähän sivummalla oleviin hahmoihin, kuten tarinan alussa paljon esiintyneeseen pääpahikseen, eli...
NICHOLAS CORUCCI
Nicholaksellakaan ei ollut esikuvaa, mutta halusin klassisen, vähän sekaisin olevan pahiksen, joka nauraa koko ajan aina ja kaikelle! Parissa osassa kirjoittelinkin Nicholaksen nauravan "pahaenteistä naurua" tms, mies teki sitä jopa puhelimessa. Valta oli sekoittanut miesrukan pään :) Nicholaksen pehmeämpiä piirteitä ei tarinassa nähty, koska täytyyhän nyt kunnon pahiksen olla vihollisilleen kova, ja kun tarinaa kerrottiin Vincentin ja Victorin näkökulmista, ei muita piirteitä luonnollisestikaan nähty.
Nicholaksen ulkonäölle mulla oli selkeä visio, mutta yksi rajoittava tekijä oli; ikä. Kun tiedetään, että Nicholas oli jo edesmenneen Matthew Johnsonin järjestön vihollisia Vincentin kuuluessa tähän järjestöön, on huomioitava, että Nicholaksella täytyi olla jo jonkin verran ikää. Eipä se hirveä rajoite ollut, nuorempia pahiksia tuli kehiin sitten myöhemmin. Kuten...
NATHAN DANIELS
Uusin pahiksemme, joka yritti jekuttaa kaikkia! Nathanista halusin tarkoituksella vähän toisenlaisen, kuin Nicholaksesta. Hänelle minulla oli hyvin tarkka visio päässäni, osaan esimerkiksi tarkkaan kuvailla, millainen ääni miehellä on; hiljainen, pehmeä, hyvin ujon runopojan ääni, ei suinkaan mikään jylhä ja voimakas, kuten Nicholaksella! Tiesin myös häntä luodessani tarkkaan, millaisen ulkonäön hänelle haluan, ja kulutin ikuisuuden oikeita hiuksia ja oikeanlaista partaa etsiessäni. Ja ehkä tämän vuoksi Daniels on yksi suosikkihahmojani tarinassa.
Triviaa kahdesta edellämainitusta;
- Aivan tarinan alussa Nicholas Corucci ja koko Coruccien järjestö asuivat maalitehtaalla. Kyllä, hylätyllä maalitehtaalla. Siellä oli sängyt ja jääkaapit ja kaikki. :D
- Daniels puolestaan asuu tälläkin hetkellä rantatontilla, jolla ei ole postilaatikon ja roskiksen lisäksi mitään.
- Ennen kuin keksin, miten tarinan hahmoja, jotka eivät kuulu aktiiviseen talouteen, voi estää hankkimasta itselleen uraa, Nicholas päätyi journalismiuralle lehtimieheksi. Mies oli aika eeppisen näköinen siinä keltaisessa lippiksessä, joka työasuun kuului...
Yritän pitää ekstran lyhyenä, ja siksi en muista tarinassa vähemmän näkyneistä ja/tai edesmenneistä hahmoista enempää kirjoittele. Halusin vain valottaa vähän, miten nämä hahmot syntyvät :)
Yhteenvetona kerrottakoon, että osalle hahmoista mulla on päässäni tosi tarkka visio ja hahmotelma, jonka mukaan lähden hahmoa työstämään. Se, mistä se visio lähtee, saattaa olla ihan yksittäinen asia; hiustyyli, jota haluan käyttää, ammatti, joka päähäni pälkähtää tai sitten laajempi kokonaisuus, kuten mielessäni käynyt taustatarina hahmolle tai tarinan tilanne, jossa vastaavaa hahmoa tarvitaan. Joskus päähäni vain pälkähtää ajatus "Hei, tämmöinen hahmo olisi kiva", ja sitä alan sitten pyörittelemään päässäni. Yritän välttää sitä, että tekisin kaikentietäviä tai kaiken osaavia hahmoja tai liian kliseisiä hahmoja, ja siksi yritän laittaa joka hahmolle vähintään yhden piirteen, joka rikkoo visioni täysin. Vincentillä se oli tuo tietynlainen herkkyys, Nathanilla niinkin pieni asia, kuin ääni, jota yritin myös tuoda kirjoittaessani esille, sekä miehen ylitsevuotavan kohtelias esiintymistapa.
Yritän tuoda hahmojen luonteita esille siinä määrin, kuin se on tarinassa mahdollista. Jotkut hahmot jäävät kuitenkin väkisin pimentoon, sillä tarinaa kerrotaan vain yhden hahmon näkökulmasta, ja siksi on vaikea esitellä hahmoja, jotka eivät tälle päähenkilölle ole niinkään tuttuja. Koetan kuitenkin kiinnittää asiaan huomiota jatkossa, sillä palautetta joidenkin hahmojen pimentoon jäämisestä on tullut. Kiitos siitä, palaute auttaa mua kehittymään! :)
Toivottavasti tämä ekstra miellytti! Seuraavaksi ekstraksi, joka ilmestyy jossain kohtaa kolmatta lukua, olen ajatellut kuvata videon DLT:n lavastamisesta. Miltä kuulostaa? :)
Jos haluatte vielä kysyä jotain, kysykää! Ja ai niin; tämän ekstran lisäksi Järjestö-välilehti on yleisön pyynnöstä uudelleen avattu ja loppuun saakka kirjoitettu (eikä vähiten siksi, että mulle itelle jäi tunne siitä, että tämä ekstra oli vähän köyhän puoleinen... :D). Joululahja-välilehti on siirretty samaan paikkaan, josta tarinan osatkin löytyvät.
Kiitos ja suurensuuri halaus kaikille lukijoille! <3
